Kevään lean-aiheisia seminaareja

Tälle keväälle mahtuu parikin lean-aiheista seminaaria. Johtamistaidon opiston järjestämillä tuottavuuden kevätpäivillä puhutaan leanista useammassakin osuudessa. Suoritin työnmittaajan tutkinnon viime syksynä siellä ja jo silloin oli puhetta leanin kasvavasta merkityksestä ja heidän aikeistaan aloittaa lean-koulutus.

Päivien ohjelmaan löytyy linkki täältä. Parin luennon lisäksi vielä havainnollistava peli. Saa nähdä miten eroaa massaräätälöintikurssiin sisältyvästä tehopelistä ja Lean Experience-kurssilla pelaamastani. Tänne olen osallistumassa ja jos joku lukija on myös tulossa myös niin ilmoitelkaa vaikka kommentteihin niin voidaan istahtaa vaikka samaan kahvipöytään.

Toinen tapahtuma, hieman kärjistäen otsikoitu, Massaräätälit ry:n vuosiseminaari Lean vs. Massaräätälöinti. Ohjelma vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta tämän joudun valitettavasti missaamaan itänaapuriin suuntautuvan työmatkan vuoksi.

Arvo vs hinta ja juttua massaräätälöinnistä

Pahoitteluni, että kirjoittelu on jäänyt viimeaikoina entistäskin vähemmälle. Tämä Bill Waddelin kirjoittama teksti on kuitenkin sen verran hyvä, että pitää se linkittää. On hienoa, että hän on palannut bloggaamisen maailmaan, hänen kirjoituksensa ovat jotenkin häpeilemättömän suorasanaisia ja ainakin itselleni se uppoaa.

The problem Mr. Larrimore, the author of the article and far too many people in manufacturing management and leadership have is that they confuse cost with value. The value of the lock is $6, at most. We know that because someone else is willing to sell it for that price. Why would or should anyone in their right mind pay Master Lock $9 for the same thing?
...
Trying to sell locks worth $6 for $9 is a losing proposition. Selling locks worth $8 for $8 is the formula for huge success.

Sitten muihin asioihin.

Suoritin alkutalvesta MR-keskuksen massaräätälöintikurssin ja voin rehellisesti suositella sitä kaikille imuohjauksesta kiinnostuneille. Toukokuussa näyttäisi alkavan seuraava kurssi joten tälle keväälle ehtii vielä. Samasta osoitteesta on viime kuulle päivätty myös uusin MR-uutiset.

Ihan kaikesta en tosin ole Pekan kanssa samaa mieltä.

Jeffrey Likerin kirjat nostivat Toyotan tuotantojärjestelmän renesanssiin. Amerikassa syntyi hype nimeltä Lean - Six Sigma, jota meilläkin kaupitellaan ponnekkaasti. Aikoinaan Lean ei pelastanut eikä Six Sigmakaan. Mitenkähän niiden yhdistelmä?

Liker on kyllä minun ymmärrykseni mukaan ihan lean-miehiä. Lean Six Sigma on Michael Georgen keksintöjä ja näyttää nykyään olevan Accenturen miehiä, tai ainakin firmansa George Group on siirtynyt Accenturen omistukseen. Joka tapauksessa, olen lukenut yhden hänen kirjansa, Lean Six Sigma for Service. Ja jo ensimmäisissä kappaleissa itseäni häiritsi hänen perustelunsa yhdistelmän tarpeellisuudelle. Perustelut tuntuivat minusta lähinnä väkisin liian suppeasti ymmärretyltä leanilta ei niinkään leanin todellisilta puutteilta.

Ja samaa on minun käsitykseni mukaan ollut tuolloin "..aikoinaan Lean ei pelastanut.." Pekan viittaamana aikana. Minun mielestäni kyseessä on ollut 'vain' liian kapea ymmärrys ja liiallinen työkalukeskeisyys. Mikä ainakin osittain on onneksi lievenemässä. Työkalut saattavat työllistää konsultteja lyhyellä tähtäimellä mutta kestävää ja vahvaa organisaatiota ei pelkästään niiden varaan rakenneta.

Lean ajattelun historiaa

Gemba Panta Rei-blogissa on kirjoiteltu parikin leanin historiaa käsittelevää juttua. Toisessa listataan suurmiehiä ja toisesta saa ladata kuvitetun historiikin 1500-luvulta tähän päivään.

Varsinkin tuo historiikki on mielenkiintoista luettavaa.

Ongelmanratkaisusta

Mark Lean Thinker blogissa on kirjoittanut loistavan kertomuksen ongelmanratkaisu-kulttuurin rakentamisesta ja sen seurauksista. Lainaan tähän vain viestin viimeisen kappaleen ja suosittelen jokaista lukemaan koko artikkelin läpi.

In the end? The organization in this story is still in business, still manufacturing things in a “high cost labor” market. The other one was closed down and outsourced in 2005.

Lisää 5S:stä

Kun kerta aiheesta on ollut puhetta niin linkkaan Jamie Flinchbaughnin lukijan kysymys-juttuun Lean Blogissa. Jamie tuo esiin saman asian jota kritisoin omassa merkinnässänikin aiemmin, eli 5S siisteysperiaatteena.

Recently I was visiting a company that was spotless. You couldn't find one thing out of place. It was in part because of good 5S, but it was also because all the stuff was hidden. It was in drawers or behind doors. It was still organized and sustained, but the point is that it was away. It was not at the point of use. It was not easily accessible. It was not easy to see if something was abnormal.

Toinen hyvä kommentti löytyy merkinnän kommenteista:

"Does the company really, really have 5S or not?" The answer, as you implied is, if it's making workers jobs easier, it's good 5S. If not, it's not.

Minkä verran muuten Te tämän blogin lukijat luette englanninkielisiä lean-blogeja? Haen tässä sitä, että kannattaisiko jakaa enemmän niistä löytyvää materiaalia tätä kautta. Tähän mennessä olen sitä pyrkinyt välttämään, kun olen ajatellut ihmiset kuitenkin lukevat samoja blogeja kuin minäkin joten turha toistaa. Mutta pitääköhän tämä paikkansa?