Lean-filosofia

Tämä teksti on aiemmin julkaistu insinöörityössäni. Lisätietoa ja lähdeviitteet löytyvät täältä.

Lean kiteytyy viiteen perusperiaatteeseen, joiden kaikkien perimmäisenä tarkoituksena on mudan vähentäminen ja ennen kaikkea sen estäminen kokonaan. muda on japania ja tarkoittaa tuhlausta, hukkaa, eli se on mikä tahansa toimenpide tai työvaihe joka kuluttaa resursseja, mutta ei lisää tuotteen tai palvelun arvoa. Taiichi Ohnon mukaan tuhlausta on seitsemää eri tyyppiä [7, s. 14–18.]:

• ylituotanto
• odottaminen
• tarpeettomat liikkeet
• kuljetus
• yliprosessointi
• tarpeettomat varastot
• virheet.

Näiden lisäksi on myös muita uudempia tuhlauksen määritelmiä, mutta niitä ei käsitellä tässä. Suurin osa niistä on edellä mainittujen seitsemän jonkinasteisia muunnoksia tai tarkennuksia.

Mudan lisäksi TPS käyttää myös termejä mura ja muri. Mura merkitsee epätasaisuutta ja ailahtelua ja muri työtä, joka on vaikea tai mahdoton tehdä. [7, s. 15.]

Näiden tuhlauksen muotojen estämiseen ja poistamiseen soveltuu loistavasti Lean-ajattelu. Kaikkea pyritään tekemään enemmän vähemmällä samalla kuitenkin tarjoamalla asiakkaille entistä paremmin juuri sitä mitä he haluavat.[4, s. 15.] Lean onkin epävirallisesti käännetty suomeksi sanalla nuuka.

Lean-filosofian mukaiset perusperiaatteet ovat:

• arvon määrittely
• arvoketjun tunnistaminen
• vuo
• imu
• täydellisyys [4, s. 15–26].

Arvon määrittely. Arvo pitää määritellä asiakkaan näkökulmasta katsoen, ei tuotteen valmistajan ja vielä vähempää tuotteen suunnittelijan toimesta. Pitää ymmärtää, mitä asiakas haluaa, ja vastata tähän mahdollisimman hyvin. [4, s. 16–19.]

Arvoketjun tunnistaminen. Sen lisäksi, että tunnistetaan arvo asiakkaan näkökulmasta, pitää myös nähdä koko ketju raaka-aineista asiakkaaseen. Pitää tunnistaa arvoa lisäävät vaiheet ja sellaiset, jotka eivät sitä tee ja jotka ovat siis tuhlausta. [4, s. 19–21.]


Vuo. Ideaalitilanteessa tuotteet virtaavat tuotantosolussa työvaiheesta toiseen yksi kerrallaan. Jokaisessa vaiheessa käsitellään kerrallaan vain yhtä osaa kerrallaan, vaiheesta toiseen siirtyy vain yksi osa kerrallaan ja vasta sitten kun seuraava työvaihe sitä tarvitsee.[8, s. 101.]


Imu. Vuon kanssa käsi kädessä kulkee imu eli tuotannon kyky vastata asiakkaan kysyntään välittömästi. Tuote valmistetaan vasta kun asiakas ilmaisee tarpeensa eli imee. Tämä tietysti edellyttää asetusaikojen dramaattista vähentämistä, mutta useimmissa tapauksissa se ei muodosta ongelmaa. Vaikutukset varastojen kokoon ja läpimenoaikoihin ovat merkittävät.[4, s. 24–25.]


Täydellisyys. Kun neljä edellistä periaatetta on sisäistetty, niin neljäskin periaate vaikuttaa huomattavasti järkevämmältä. Tavoitteena tulee jatkuvasti olla tuhlauksen poistaminen. Toisin sanoen tavoitteena on vähemmän virheitä, enemmän joustavuutta ja juuri oikeita tuotteita juuri silloin kun asiakas ne haluaa.[4, s. 25–26.]

Huomattavan tärkeää on kuitenkin muistaa se, että nämä periaatteet eivät ole mitään kertatoimenpiteitä. Kun kierros on saatu päätökseen, aloitetaan se uudelleen, eli toimintaa kehitetään jatkuvasti (Kaizen). [8, s. 11.]

Tämän työn puitteissa perehdytään tarkemmin lähinnä vuon ja imun jalkauttamiseen. Kaikkien viiden periaatteen käsitteleminen riittävän kattavasti laajentaisi työtä liikaa.