keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Arvo vs hinta ja juttua massaräätälöinnistä

Pahoitteluni, että kirjoittelu on jäänyt viimeaikoina entistäskin vähemmälle. Tämä Bill Waddelin kirjoittama teksti on kuitenkin sen verran hyvä, että pitää se linkittää. On hienoa, että hän on palannut bloggaamisen maailmaan, hänen kirjoituksensa ovat jotenkin häpeilemättömän suorasanaisia ja ainakin itselleni se uppoaa.

The problem Mr. Larrimore, the author of the article and far too many people in manufacturing management and leadership have is that they confuse cost with value. The value of the lock is $6, at most. We know that because someone else is willing to sell it for that price. Why would or should anyone in their right mind pay Master Lock $9 for the same thing?
...
Trying to sell locks worth $6 for $9 is a losing proposition. Selling locks worth $8 for $8 is the formula for huge success.

Sitten muihin asioihin.

Suoritin alkutalvesta MR-keskuksen massaräätälöintikurssin ja voin rehellisesti suositella sitä kaikille imuohjauksesta kiinnostuneille. Toukokuussa näyttäisi alkavan seuraava kurssi joten tälle keväälle ehtii vielä. Samasta osoitteesta on viime kuulle päivätty myös uusin MR-uutiset.

Ihan kaikesta en tosin ole Pekan kanssa samaa mieltä.
Jeffrey Likerin kirjat nostivat Toyotan tuotantojärjestelmän renesanssiin. Amerikassa syntyi hype nimeltä Lean - Six Sigma, jota meilläkin kaupitellaan ponnekkaasti. Aikoinaan Lean ei pelastanut eikä Six Sigmakaan. Mitenkähän niiden yhdistelmä?

Liker on kyllä minun ymmärrykseni mukaan ihan lean-miehiä. Lean Six Sigma on Michael Georgen keksintöjä ja näyttää nykyään olevan Accenturen miehiä, tai ainakin firmansa George Group on siirtynyt Accenturen omistukseen. Joka tapauksessa, olen lukenut yhden hänen kirjansa, Lean Six Sigma for Service. Ja jo ensimmäisissä kappaleissa itseäni häiritsi hänen perustelunsa yhdistelmän tarpeellisuudelle. Perustelut tuntuivat minusta lähinnä väkisin liian suppeasti ymmärretyltä leanilta ei niinkään leanin todellisilta puutteilta.

Ja samaa on minun käsitykseni mukaan ollut tuolloin "..aikoinaan Lean ei pelastanut.." Pekan viittaamana aikana. Minun mielestäni kyseessä on ollut 'vain' liian kapea ymmärrys ja liiallinen työkalukeskeisyys. Mikä ainakin osittain on onneksi lievenemässä. Työkalut saattavat työllistää konsultteja lyhyellä tähtäimellä mutta kestävää ja vahvaa organisaatiota ei pelkästään niiden varaan rakenneta.

1 kommentti:

  1. Bill Waddel sekoittaa itsekin asioita oikein perusteellisesti. Arvo, hinta ja kustannus ovat eri asioita. Vaikka maitopurkki maksaa kaupassa euron, niin silti se on lähes kaikille ostajille arvokkaampi kuin euro.

    Tähän koko kuluttajan saama hyöty perustuu: Ostetun tavaran arvo on suurempi kuin sen hinta. Jollekin pienelle joukolle $8 arvoinen lukko $8 taalan hinnalla tuottaisi niin mitättömän voluumin, että Wal-mart ei ikinä ottaisi moista turskakonetta hyllylleen.

    Voluumia saa vain tarjomalla niin reilua arvoylijäämää, että ostajat eivät kokonaan kaikkoaisi korkeammallakaan hinnalla. Vaikeampi keino voluumin saavuttamiseen on tarjota hyvin niukkaa arvoylijäämää hyvin homogeeniselle ostajajoukolle.

    Kuluttajamarkkinoilla lean-yritykset pyrkivät tyypillisimmin tarjoamaan ylivoimaista arvoa samalla hinnalla tai korkeintaan hieman halvemmalla kuin pääkilpailijat. Suurin osa kuluttajista on tätä 'best value' porukkaa, eli luetaan TM:n testistä mikä auto tarjoaa eniten arvoa hintaluokassaan. Pienempi osa sitten hakee sitä halvinta, eli tuotetta, joka toteuttaa kuluttajan mielessä olevan tehtävän halvimmalla. Kolmas ja ehkä pienin ryhmä etsii 'suorituskyvyltään parasta'.

    VastaaPoista