Heh, en ole ainut joka käyttää pikaruokalan toimintaa lean esimerkkinä.
Onneksi.
Mark Hamelin blogissa on vierasmerkintänä esimerkki kuinka Waffle House toimii aamiaisruuhkassa.
Omat aiemmat merkintäni aiheesta tässä ja tässä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste esimerkki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste esimerkki. Näytä kaikki tekstit
maanantai 21. toukokuuta 2012
torstai 29. maaliskuuta 2012
Pulaohjautuvaa tuotantoa pikaruokalassa
Vietin tuossa iltana eräänä mielenkiintoisen parikymmenminuuttisen erään monikansallisen perheravintolan toimintaa seuraten. Syy seurantatuokiolle oli se, että tilaamiani tuotteita ei ollut välittömästi saatavilla.
Samalla kun itse odottelimme hetki hetkeltä kärsimättömämmäksi tulevan kaksi-vuotiaan poikani kanssa kotiinviemisiämme kävi kassalla tasainen kuhina asikkaita joista merkittävä osa siirtyi pöytään ilman täydellisenä toimitettua tilausta. Vähintään yhtä iloinen kuhina kävi tiskin takana kun henkilökunta yritti samanaikaisesti ottaa vastaan mahdollisimman monta tilausta, sekä pysyä kärryillä jälkitoimituksissa ja tarvittaessa kiirehtiä keittiötä toimittamaan juuri heidän puuttuva tilauksensa.
Toimintaa katsellessa oli päivänselvää mikä oli ongelmien aiheuttaja.
Tuotantosuunnitelma, jota toteutettiin tilanteeseen sopimattomalla eräkoolla. Tämä johti siihen, että lämpöhyllyssä oli tavaraa kasakaupalla, mutta se ei ollut sitä mitä asiakkaat halusivat juuri nyt, jolloin he eivät heti saaneet tilaustaan täydellisenä, henkilökunnalla oli kiire, asiakkaat tulivat kyselemään tilauksensa perään jolloin kassoilta pyydettiin kiirehtimään jotain tiettyä tuotetta jne.
Miksi näitä ei tehdä tilaus kerrallaan?
Olen kirjoittanut pikaruokaesimerkkejä aikaisemminkin.
Ja ei, kaksivuotiaallemme ei tilauksessa ollut mitään.
Samalla kun itse odottelimme hetki hetkeltä kärsimättömämmäksi tulevan kaksi-vuotiaan poikani kanssa kotiinviemisiämme kävi kassalla tasainen kuhina asikkaita joista merkittävä osa siirtyi pöytään ilman täydellisenä toimitettua tilausta. Vähintään yhtä iloinen kuhina kävi tiskin takana kun henkilökunta yritti samanaikaisesti ottaa vastaan mahdollisimman monta tilausta, sekä pysyä kärryillä jälkitoimituksissa ja tarvittaessa kiirehtiä keittiötä toimittamaan juuri heidän puuttuva tilauksensa.
Toimintaa katsellessa oli päivänselvää mikä oli ongelmien aiheuttaja.
Tuotantosuunnitelma, jota toteutettiin tilanteeseen sopimattomalla eräkoolla. Tämä johti siihen, että lämpöhyllyssä oli tavaraa kasakaupalla, mutta se ei ollut sitä mitä asiakkaat halusivat juuri nyt, jolloin he eivät heti saaneet tilaustaan täydellisenä, henkilökunnalla oli kiire, asiakkaat tulivat kyselemään tilauksensa perään jolloin kassoilta pyydettiin kiirehtimään jotain tiettyä tuotetta jne.
Miksi näitä ei tehdä tilaus kerrallaan?
Olen kirjoittanut pikaruokaesimerkkejä aikaisemminkin.
Ja ei, kaksivuotiaallemme ei tilauksessa ollut mitään.
keskiviikko 18. elokuuta 2010
torstai 18. kesäkuuta 2009
Video tuhlauksen muodoista
Videomuotoista koulutusmateriaalia myyvä Gemba Academy on julkaissut uuden näytteen sisällöstään. Kysessä on 7 tuhlauksen muotoa-moduulin ensimmäinen video.
Mukana esimerkiksi karrikoituja esimerkkejä tuhlauksesta mikä auttaa hahmottamaan mitä eri muodoilla tarkoitetaan. Videon pituus on kymmenisen minuuttia joka ei paha uhraus tästä ole.
Minulla sattuu olemaan tunnukset tuonne palveluun joten jos tulee mieleen jotain kysyttävää muusta sisällöstä niin vastaan mielelläni (en saa rahaa jos tämä johtaa tilaukseen:))
Aiemmin Gemba Academy on julkaissut myös muita esimerkkejä sisällöstään.
Mukana esimerkiksi karrikoituja esimerkkejä tuhlauksesta mikä auttaa hahmottamaan mitä eri muodoilla tarkoitetaan. Videon pituus on kymmenisen minuuttia joka ei paha uhraus tästä ole.
Minulla sattuu olemaan tunnukset tuonne palveluun joten jos tulee mieleen jotain kysyttävää muusta sisällöstä niin vastaan mielelläni (en saa rahaa jos tämä johtaa tilaukseen:))
Aiemmin Gemba Academy on julkaissut myös muita esimerkkejä sisällöstään.
keskiviikko 22. huhtikuuta 2009
Eräkoko yksi pikaruokalassa
Olen työni puolesta reilun viikon Pietarissa ja kävin tänään hakemassa vähän mahan täytettä paikallisesta pikaruokaketjusta. Tuote on blinit, eli täytetyt letut ja ketjun nimi on Teremok.
Pikaruokaravintoloita käytetään monesti esimerkkinä kun selitetään esim imuohjausta vaikka sitähän esim mäkkärin tai hesen keittiön toiminta ei ole. Siellä pusketaan x määrää bic mäkkejä prosessin läpi ja toivotaan, että niille kaikille löytyy ostaja ennenkuin burgerit pitää heittää roskiin.
Teremokissa paistajalla oli käytössään kaksi pannua joista toisessa paistettiin seuraavaan letun ensimmäistä puolta ja toisen päällä viimeisteltiin lettu ja lyötiin täytteet sisään. Täytetty lettu siirrettin lautaselle ja odottavan asiakkaan tarjottimelle. Tämän jälkeen seuraava lettu käännettiin tälle täyttölevylle ja toiselle levylle laitettiin seuraava aihio paistumaan.
Täytteitä ja taikinaa oli pieni puskuri kutakin ja erilaisia vaihtoehtoja oli helposti kolmisen kymmentä. Ainuttakaan valmista tuotetta ei jouduttu heittämään pois sen takia, että se olisi odottanut asiakasta liian kauan.
Ainoat ongelmat tulivat kassan ja paistopisteen balansoinnissa. Kaksi kassaa oli liikaa yhdelle paistopisteelle, sopivampi yhdistelmä olisi ehkä ollut 3 kassaa kahdelle paistopisteelle, mutta siihen ei tuolla hetkellä riittänyt asiakaskunta.
Tämähän ei sinänsä ole mitään uutta ja ihmeellistä ja tekeehän esim Subway huomattavasti parempaa työtä räätälöinnissä kuin purilais-paikat, mutta tämä kiinnitti poikkeavan tuotteensa mielenkiintoisen paistopisteen takia huomioni.
Niin ja oli muuten hyvää :)
Pikaruokaravintoloita käytetään monesti esimerkkinä kun selitetään esim imuohjausta vaikka sitähän esim mäkkärin tai hesen keittiön toiminta ei ole. Siellä pusketaan x määrää bic mäkkejä prosessin läpi ja toivotaan, että niille kaikille löytyy ostaja ennenkuin burgerit pitää heittää roskiin.
Teremokissa paistajalla oli käytössään kaksi pannua joista toisessa paistettiin seuraavaan letun ensimmäistä puolta ja toisen päällä viimeisteltiin lettu ja lyötiin täytteet sisään. Täytetty lettu siirrettin lautaselle ja odottavan asiakkaan tarjottimelle. Tämän jälkeen seuraava lettu käännettiin tälle täyttölevylle ja toiselle levylle laitettiin seuraava aihio paistumaan.
Täytteitä ja taikinaa oli pieni puskuri kutakin ja erilaisia vaihtoehtoja oli helposti kolmisen kymmentä. Ainuttakaan valmista tuotetta ei jouduttu heittämään pois sen takia, että se olisi odottanut asiakasta liian kauan.
Ainoat ongelmat tulivat kassan ja paistopisteen balansoinnissa. Kaksi kassaa oli liikaa yhdelle paistopisteelle, sopivampi yhdistelmä olisi ehkä ollut 3 kassaa kahdelle paistopisteelle, mutta siihen ei tuolla hetkellä riittänyt asiakaskunta.
Tämähän ei sinänsä ole mitään uutta ja ihmeellistä ja tekeehän esim Subway huomattavasti parempaa työtä räätälöinnissä kuin purilais-paikat, mutta tämä kiinnitti poikkeavan tuotteensa mielenkiintoisen paistopisteen takia huomioni.
Niin ja oli muuten hyvää :)
lauantai 31. tammikuuta 2009
Ongelmanratkaisusta
Mark Lean Thinker blogissa on kirjoittanut loistavan kertomuksen ongelmanratkaisu-kulttuurin rakentamisesta ja sen seurauksista. Lainaan tähän vain viestin viimeisen kappaleen ja suosittelen jokaista lukemaan koko artikkelin läpi.
In the end? The organization in this story is still in business, still manufacturing things in a “high cost labor” market. The other one was closed down and outsourced in 2005.
keskiviikko 21. marraskuuta 2007
Verinäyte
Kävin tänään antamassa pari putkiloa verta työhöntulotarkistuksen yhteydessä ja täytyy sanoa, että oli aika mielekäs kokemus. Siinä mielessä siis, että asiakasta eli minua ei turhauttanut eikä jääyt sellaista tunnetta, että aikaani tuhlataan.
Prosessi oli hyvin simppeli, otin vuoronumeron, odottelin muutaman minuutin vuoroani, kutsuttiin sisään, laittaessani takkia naulakkoon hoitaja pyysi henkilötunnuksen ja tulosti tarrat putkiin, veren valutus, reikä umpeen ja teippiä päälle, vaatteet niskaan ja samalla ovenavauksella potilas ulos, hoitaja putkilot mukanaan heittää ne laboratorion puolelle ja pyytää seuraavan potilaan sisään.
Kaiken kaikkiaan prosessiin kului aikaa 13 minuuttia, ulkoilmasta ulkoilmaan. Tottakai jos paikalla olisi ollut enemmän ihmisiä olisi alun jonotus ollut pidempi ja odotus aika oletettavasti kasvaa hieman päivän mittaan kun yksi kolmesta hoitajasta siirtyy muihin hommiin pariksi tunniksi.
Olisi mielenkiintoista nähdä prosessi myös verinäytteiden silmistä tuosta hetkestä eteenpäin. Tulosten saamiseen menee kuitenkin päivä, eli mikä siinä kestää. Näkemältäni osin olen kuitenkin sitä mieltä, että tuhlaus on aika vähissä.
Prosessi oli hyvin simppeli, otin vuoronumeron, odottelin muutaman minuutin vuoroani, kutsuttiin sisään, laittaessani takkia naulakkoon hoitaja pyysi henkilötunnuksen ja tulosti tarrat putkiin, veren valutus, reikä umpeen ja teippiä päälle, vaatteet niskaan ja samalla ovenavauksella potilas ulos, hoitaja putkilot mukanaan heittää ne laboratorion puolelle ja pyytää seuraavan potilaan sisään.
Kaiken kaikkiaan prosessiin kului aikaa 13 minuuttia, ulkoilmasta ulkoilmaan. Tottakai jos paikalla olisi ollut enemmän ihmisiä olisi alun jonotus ollut pidempi ja odotus aika oletettavasti kasvaa hieman päivän mittaan kun yksi kolmesta hoitajasta siirtyy muihin hommiin pariksi tunniksi.
Olisi mielenkiintoista nähdä prosessi myös verinäytteiden silmistä tuosta hetkestä eteenpäin. Tulosten saamiseen menee kuitenkin päivä, eli mikä siinä kestää. Näkemältäni osin olen kuitenkin sitä mieltä, että tuhlaus on aika vähissä.
torstai 8. marraskuuta 2007
Toyotan muut kuin autotehtaat
Hienoa välillä lukea havaintoja muualtakin kuin pelkästään Toyotan autotehtailta. Syyskuussa Got Boondoggleen kirjoittava Mike Wroblewski vieraili Toyota Industrial Equipment Manufacturingin tehtailla.
Ekat mietteet ja jatkoa.
Ekat mietteet ja jatkoa.
tiistai 6. marraskuuta 2007
Arkipäiväiset esimerkit
Muutaman päivän sisään on kaksikin eri bloggaajaa kirjoittanut arkipäiväisten esimerkkien käytöstä lean ajattelun ja työkalujen opettamisessa.
Joe Ely ja Kanban the coffee! kanbanien suhteen ja Mike Wroblewskin useampaakin eri konseptia esittelevä Think Milk.
Ei pidä myöskään unohtaa Lean Blogissa pyörinyttä Everyday Lean -sarjaa, eli esimerkkejä leanin arkipäiväisistä sovelluksista.
Joe Ely ja Kanban the coffee! kanbanien suhteen ja Mike Wroblewskin useampaakin eri konseptia esittelevä Think Milk.
Ei pidä myöskään unohtaa Lean Blogissa pyörinyttä Everyday Lean -sarjaa, eli esimerkkejä leanin arkipäiväisistä sovelluksista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)