Lean ja pikaruoka, osa n+1

Heh, en ole ainut joka käyttää pikaruokalan toimintaa lean esimerkkinä.

Onneksi. Mark Hamelin blogissa on vierasmerkintänä esimerkki kuinka Waffle House toimii aamiaisruuhkassa.

Omat aiemmat merkintäni aiheesta tässä ja tässä.

Pulaohjautuvaa tuotantoa pikaruokalassa

Vietin tuossa iltana eräänä mielenkiintoisen parikymmenminuuttisen erään monikansallisen perheravintolan toimintaa seuraten. Syy seurantatuokiolle oli se, että tilaamiani tuotteita ei ollut välittömästi saatavilla.

Samalla kun itse odottelimme hetki hetkeltä kärsimättömämmäksi tulevan kaksi-vuotiaan poikani kanssa kotiinviemisiämme kävi kassalla tasainen kuhina asikkaita joista merkittävä osa siirtyi pöytään ilman täydellisenä toimitettua tilausta. Vähintään yhtä iloinen kuhina kävi tiskin takana kun henkilökunta yritti samanaikaisesti ottaa vastaan mahdollisimman monta tilausta, sekä pysyä kärryillä jälkitoimituksissa ja tarvittaessa kiirehtiä keittiötä toimittamaan juuri heidän puuttuva tilauksensa.

Toimintaa katsellessa oli päivänselvää mikä oli ongelmien aiheuttaja.

Tuotantosuunnitelma, jota toteutettiin tilanteeseen sopimattomalla eräkoolla. Tämä johti siihen, että lämpöhyllyssä oli tavaraa kasakaupalla, mutta se ei ollut sitä mitä asiakkaat halusivat juuri nyt, jolloin he eivät heti saaneet tilaustaan täydellisenä, henkilökunnalla oli kiire, asiakkaat tulivat kyselemään tilauksensa perään jolloin kassoilta pyydettiin kiirehtimään jotain tiettyä tuotetta jne.

Miksi näitä ei tehdä tilaus kerrallaan?

Olen kirjoittanut pikaruokaesimerkkejä aikaisemminkin.

Ja ei, kaksivuotiaallemme ei tilauksessa ollut mitään.

Eräkoko yksi pikaruokalassa

Olen työni puolesta reilun viikon Pietarissa ja kävin tänään hakemassa vähän mahan täytettä paikallisesta pikaruokaketjusta. Tuote on blinit, eli täytetyt letut ja ketjun nimi on Teremok.

Pikaruokaravintoloita käytetään monesti esimerkkinä kun selitetään esim imuohjausta vaikka sitähän esim mäkkärin tai hesen keittiön toiminta ei ole. Siellä pusketaan x määrää bic mäkkejä prosessin läpi ja toivotaan, että niille kaikille löytyy ostaja ennenkuin burgerit pitää heittää roskiin.

Teremokissa paistajalla oli käytössään kaksi pannua joista toisessa paistettiin seuraavaan letun ensimmäistä puolta ja toisen päällä viimeisteltiin lettu ja lyötiin täytteet sisään. Täytetty lettu siirrettin lautaselle ja odottavan asiakkaan tarjottimelle. Tämän jälkeen seuraava lettu käännettiin tälle täyttölevylle ja toiselle levylle laitettiin seuraava aihio paistumaan.

Täytteitä ja taikinaa oli pieni puskuri kutakin ja erilaisia vaihtoehtoja oli helposti kolmisen kymmentä. Ainuttakaan valmista tuotetta ei jouduttu heittämään pois sen takia, että se olisi odottanut asiakasta liian kauan.

Ainoat ongelmat tulivat kassan ja paistopisteen balansoinnissa. Kaksi kassaa oli liikaa yhdelle paistopisteelle, sopivampi yhdistelmä olisi ehkä ollut 3 kassaa kahdelle paistopisteelle, mutta siihen ei tuolla hetkellä riittänyt asiakaskunta.

Tämähän ei sinänsä ole mitään uutta ja ihmeellistä ja tekeehän esim Subway huomattavasti parempaa työtä räätälöinnissä kuin purilais-paikat, mutta tämä kiinnitti poikkeavan tuotteensa mielenkiintoisen paistopisteen takia huomioni.

Niin ja oli muuten hyvää :)